Kun on kärsimätön ihminen ja takana on pitkä uurastus saman projektin parissa, alkaa välillä kyllästyttämään jo. Tämä melkein viimeinen viilaus tekstin parissa. Kun haluaisi jo tekstin pois käsistään oikolukijoiden käsiin. Ottakaa ja lukekaa ja antakaa palautetta. Ja sen jälkeen kuitenkin on vuorossa vielä se viimeinen viilaus kommenttien pohjalta.

Ei teksti ole vielä valmis ja nämä kaksi viilausta tarvitaan. Mutta onko teksti valmis senkään jälkeen? Se ei kai ole valmis koskaan. Jossain vaiheessa on vain pakko lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että se on tässä. Ottakaa tai jättäkää.

Mikä saa jaksamaan tämän prosessin loppuun asti ja kasvattamaan kärsivällisyyttään asian suhteen? Se, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä. Istua ja kirjoittaa. Viilata ja kirjoittaa. Lukea ja kirjoittaa. Kokea sen koko prosessin uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen!

Tämä ensimmäinen suuri projekti on ollut oppikoulua kaiken suhteen. Miten ei ainakaan kannata tehdä, mikä on toiminut loistavasti ja mitä kannattaa muistaa seuraavan suhteen. Oppiminen on kivaa ;)

Pientä kärsivällisyyttä vielä. Jos se olisi valmis oikolukijoille joululomaan mennessä. Sitten vain olisin oikeasti lomalla ja uppoutuisin kirjoihin. Lukisin, lukisin ja lukisin. En miettisi kirjoittamista, kuin vasta vuoden vaihduttua. Loistava suunnitelma.