Hiljaisella tiellä

Etsin sinua hiljaiselta tieltä.
Lumi oli valkoista,
harjulla kulki tuuli,
eläimet pakenivat metsään.

Ajatukset valvoivat otsaluusi alla
ja säikkyivät askelten kahinaa.
Silmäsi eivät kavalla itseään;
naurun ja kiihkon takana on äänetöntä.

Pimeässä kutsun sinua,
tavoitan niin kuin hiljaiselta tieltä.
Ruumiisi loisto yössäni on avoin haava,
kun sinä kääntymättä loittonet
uneesi.
Minä kutsun sinua, etsin sinua uupumatta
pimeän virrasta, hiljaiselta tieltä.
Sinua saattavat eläinten jalat,
sinua kuljettaa tuuli
ja salaisuutesi on kirjoitettu lumeen,
joka ei kuukauden kuluttua palaa.

Pentti Holappa, Valitut runot

***************************

Olen irroittanut itseäni riimirunoista, matkassani ovat mukana valtavat vieroitusoireet. Kun on ikänsä kirjoittanut tietyllä tyylillä on sen muuttaminen hankalaa. Hidasta ja raskasta. Olen tukossa eikä runo kulje, proosa juoksee kevein askelin, mutta lyriikka on kahleena jalassa. Voimat meinaavat loppua sitä vetäessä. Mutta ehkä se vielä, ehkä se vielä irtoaa