Rakastan
lapsiani yli kaiken. Heidän vuokseen olen valmis tekemään miltei mitä
tahansa. Jossain luki, että äidin rakkauden ymmärtää vasta kun itse
tulee äidiksi. Se taitaa pitää paikkaansa.
Tähän asti kuvittelin itseni suurperheen äidiksi. Haaveilin saavani
vähintään neljä lasta ja olevani hyvä organisoimaan arkea, handlaamaan
koko tilanteen. Ei minusta vain taida olla siksi kuvitelmieni
suurperheen äidiksi. Ensinnäkään mies ei halua kahta lasta enempää,
toiseksi itse olen myös alkanut tottumaan ajatukseen.
Suurimman osan ajasta olen liian omistautunut lapsilleni. En muista
pitää huolta itsestäni, en lähde yksin ulos hengähtämään, vaan haluan
hoitaa kaiken itse, pitää langat käsissäni 24h vuorokaudessa. Se on
hieman kuluttavaa. Pyrin kai olemaan täydellinen äiti ja olen asettanut
itselleni aivan liian suuria tavoitteita ja poden sitten jälkeenpäin
syyllisyyttä kuinka huono äiti olen, kun en ole noita ylimitoitettuja
tavoitteitani saavuttanut.
Toisaalta olen taas kamalan itsekäs. Tarvitsen aikaa omissa
ajatuksissani, tarvitsen aikaa kirjoittamiselle. Otan sen mistä saan.
En usko, että minusta olisi suurperheen äidiksi, koska haluan niin
paljon aikaa omissa oloissani. Muutama lapsi tähän lisäksi toisi niin
paljon lisää työtä, että en sitä halua.
Olen opetellut ottamaan äitinä rennommin. En pode syyllisyyttä, jos
olen huutanut lapsille syystä, jos sille on oikeasti ollut aihetta.
Olen alkanut uskomaan siihen, etteivät lapset saa mitään elinikäisiä
traumoja, jos äiti ei aina olekaan niin mukava. Uskon lasteni tietävän
olevansa rakkaita, vaikka äiti välillä onkin täysi tollo. Tiedän myös,
että lapset eivät tarvitse minua ympäri vuorokauden, joku muukin osaa
hoitaa heitä yhtä hyvin.
Äitinä minulla on loppuelämäni parannettavaa. Tässä roolissa olen hyvin
vajavainen ja keskeneräinen. Kuten varmaan kaikki muutkin äidit. Opin
joka päivä itsestäni jotain uutta. Mikä onkaan se ihanampaa kuin
huomata, että keksi johonkin ongelmaan luovan ratkaisun, ettei
ristiriitaa tarvinnut ratkaista huutamalla, suuttumalla.
Enkä sitäpaitsi olisi juuri minä ilman äitiyttä. Juuri lapset ovat muokanneet osaltaan minua juuri tällaiseksi kuin mitä olen.
tiistai, 29. marraskuu 2005
Kommentit