Rakastan lapsiani yli kaiken. Heidän vuokseen olen valmis tekemään miltei mitä tahansa. Jossain luki, että äidin rakkauden ymmärtää vasta kun itse tulee äidiksi. Se taitaa pitää paikkaansa.

Tähän asti kuvittelin itseni suurperheen äidiksi. Haaveilin saavani vähintään neljä lasta ja olevani hyvä organisoimaan arkea, handlaamaan koko tilanteen. Ei minusta vain taida olla siksi kuvitelmieni suurperheen äidiksi. Ensinnäkään mies ei halua kahta lasta enempää, toiseksi itse olen myös alkanut tottumaan ajatukseen.

Suurimman osan ajasta olen liian omistautunut lapsilleni. En muista pitää huolta itsestäni, en lähde yksin ulos hengähtämään, vaan haluan hoitaa kaiken itse, pitää langat käsissäni 24h vuorokaudessa. Se on hieman kuluttavaa. Pyrin kai olemaan täydellinen äiti ja olen asettanut itselleni aivan liian suuria tavoitteita ja poden sitten jälkeenpäin syyllisyyttä kuinka huono äiti olen, kun en ole noita ylimitoitettuja tavoitteitani saavuttanut.

Toisaalta olen taas kamalan itsekäs. Tarvitsen aikaa omissa ajatuksissani, tarvitsen aikaa kirjoittamiselle. Otan sen mistä saan. En usko, että minusta olisi suurperheen äidiksi, koska haluan niin paljon aikaa omissa oloissani. Muutama lapsi tähän lisäksi toisi niin paljon lisää työtä, että en sitä halua.

Olen opetellut ottamaan äitinä rennommin. En pode syyllisyyttä, jos olen huutanut lapsille syystä, jos sille on oikeasti ollut aihetta. Olen alkanut uskomaan siihen, etteivät lapset saa mitään elinikäisiä traumoja, jos äiti ei aina olekaan niin mukava. Uskon lasteni tietävän olevansa rakkaita, vaikka äiti välillä onkin täysi tollo. Tiedän myös, että lapset eivät tarvitse minua ympäri vuorokauden, joku muukin osaa hoitaa heitä yhtä hyvin.

Äitinä minulla on loppuelämäni parannettavaa. Tässä roolissa olen hyvin vajavainen ja keskeneräinen. Kuten varmaan kaikki muutkin äidit. Opin joka päivä itsestäni jotain uutta. Mikä onkaan se ihanampaa kuin huomata, että keksi johonkin ongelmaan luovan ratkaisun, ettei ristiriitaa tarvinnut ratkaista huutamalla, suuttumalla.

Enkä sitäpaitsi olisi juuri minä ilman äitiyttä. Juuri lapset ovat muokanneet osaltaan minua juuri tällaiseksi kuin mitä olen.