Sitä luulee osaavansa jotain, mutta huomaakin kuinka alkupisteessä on edelleen. Huomaa, että on muitakin tapoja tehdä asioita, löytää se oma tyyli. Sitä oppii, että voi ottaa muilta neuvoja vastaan. Kun näyttää heikkoutensa muutkin uskaltavat paljastaa itsensä. Viime päivinä olen löytänyt itseäni kirjoittajana isoin harppauksin. Tajusin kuinka paljon olen valmis tekemään töitä kirjoittamiseni eteen, eikä se edes pelota. Pääasia on se, että tekee mitä rakastaa yli kaiken. Sen pitäisi päteä muihinkin elämän osa-alueisiin.

Viime päivinä olen käsitellyt taas tauon jälkeen menneisyyttäni, ymmärsin taas miksi toimin tänä päivänä näin kuin toimin ja miksi se menee niin. Menneisyys muuttaa meitä, antaa elämällemme yhden suunnan, mutta onneksi minulla on mahdollisuus kääntää veneen nokka haluamani suuntaan vastatuulesta huolimatta. Vanhat toimintatavat ovat tuttuja ja turvallisia, mutta antavatko ne meille mitään uutta?

Kun uskaltaa irroittautua ja olla painottomana omassa tilassaan tajuaa monta asiaa. Ja lentääkseni kauas en tarvitse edes lentolippua tai päihteitä. Kyllä se paras maailma löytyy tuolta mielen syövereistä. Ja ei tarvitse enää edes suorittaa, tarvitsee vain olla juuri sitä mitä haluaa. Taas potkin itseäni eteenpäin ja muistutan miksi olen tässä, eikä se kuulosta edes hullummalta.