Blaah. Vieläkään ei ole kuulunut mitään kirjettä yliopistolta, joten olen vähitellen heittämässä toivoani kaivoon. Veikkaisin myöntävän vastauksen tulleen jo, jos sellainen olisi tänne osoitteeseen lähetetty. Tässä olen parin viikon ajan stressannut asiasta niin paljon, etten jaksa enää olla edes pettynyt. Vaikka silti tottakai ihan vähän.

Vihaan epäonnistumista ja tämä oli kova isku vasten kasvojani, mutta mustelmatkin vaalenevat ajan mittaan.

Jokainen vastoinkäyminen pitäisi ottaa mahdollisuutena, joten tästäkin pitäisi tehdä sellainen. Samoin jokainen suljettuna pysyvä ovi tarkoittaa, että on toinen ovi joka avautuu. Nyt pitäisi enää löytää tuo avautumassa oleva ovi.