Se asia menneisyydestäni, lapsuudestani, mitä olen pohtinut. Ei löytynyt mitään traumaattisia lapsuuden kokemuksia, löytyi rakkaus synnyinpaikkaani ja juuriini.

Tajusin sen, kuinka ylpeä olen juuristani, siitä että olen syntynyt  pohjanmaalla. Siitä, että asuin missä tahansa, olen kuitenkin sydämeltäni aina pohjalaanen. Se on paljon se. Huomasin myös sen, että veri vetää takaisin sinne, mihin kuulun. Kuinka sielu ja ruumis lepäsi maaseudulla luonnon helmassa. En kaivannut kertaakaan suurkaupungin hälinää ja kiirettä, en kaivannut takaisin.

Menneisyys ei enää kummittele samalla tavalla. Tiedän mistä tulen ja minne kuulun. En enää leiju irtonaisena, kuulumatta mihinkään.