Tämä on aika jännittävä matka itse asiassa. Olen lukenut paljon alan kirjallisuutta, itsetutkiskelua. Olen miettinyt paljon itseäni, mikä ei ole tehnyt pahaa. Olen ehkä alkanut ymmärtämään itseäni enemmän, miksi välillä käyttäydyn miten käyttäydyn, miksi olen erakko, miksi en osaa puhua tunteistani jne. Näitä asioita taitaa olla loputtomiin.

On ollut avartavaa huomata, että jotkut asiat lapsuudesta ja nuoruudesta ovat tähän asti vaikuttaneet minuun. Jotkut melko pienet jutut ovat muokanneet toimintatapoja sellaisiksi kuin ne ovat. En pysty muuttamaan itseäni ja toimintatapojani ennen kuin ymmärrän, mikä ne on aiheuttanut. Mistä ne johtuvat. Vasta kun olen pystynyt käsittelemään asioita menneisyydestäni, pystyn muuttamaan nykyisyyttäni. Se on ollut helpottavaa huomata.

Tiedän olevani edelleen melkoisen jumissa oman itseni kanssa ja joudun tekemään vielä paljon töitä kaiken tämän eteen. Toisaalta tiedän, mistä aloittaa ja olen valmis tekemään tämän kaiken. Tiedän, että monet asiat helpottuvat ja saan uusia näkökulmia kaiken tämän jälkeen.

Minulla ei ole ollut traumaattista lapsuutta, eikä löydy saavillista syytöksiä vanhempiani kohtaan. On pieniä asiota, jotka ovat tällä hetkellä klikkeinä sisälläni. Niitä lähden vähitellen purkamaan.

Asian tiimoilta suosittelen luettavaksi: Tommy Hellsten: Saat sen mistä luovut sekä Ben Malinen: Häpeän monet kasvot.