En tiedä. Muutaman päivän olen miettinyt vaihtoehtoa ajaa blogini alas (tämän sekä perhe-elämään keskittyvän), poistaa blogilistalta, kirjoittaa omaksi iloksi. Onko tämä vain jokin tympimisvaihe ja menee ohi?

Tekee mieli polttaa siltoja takanaan. Katkaista ystävyyssuhde, joka tuntuu vain suurena painolastina matkassa. Voiko ihmistä, joka vain arvostelee, lyttää minut alas joka tekemisellään ja sanomisellaan, joka kirjoittaa omassa julkisessa blogissaan minusta täyttä puppua, pitää enää ystävänä?

Omat riittämättömyyden tunteet ovat kamalaa kannettavaa, millä ihmeellä saisin heivattua ne turhat tuntemukset matkastani? Mistä löydän kadotetun itsetuntoni?

Oman tämänhetksen elämäni suurimmat haasteet olivatkin siinä. Edes pienen pieni teelusikka kädessäni kaivan kivikkoista maaperää ja löydän jonain päivänä sen, mitä olen etsimässä. Oman itseni, itseluottamukseni, kunnioituksen itseäni kohtaan. Pystyisinkö kerran päivässä katsomaan itseäni peilistä, taputtaa itseäni selkään ja kertoa itselleni missä olin sinä päivänä hyvä?

Voinko jonain päivänä huutaa sen parvekkeelta, minkä nyt kuiskaan suljetussa huoneessa?