Oma suhtautumiseni kritiikkiin. Se taitaa olla aika monimutkainen.

Haluan saada palautetta tuotoksistani, mutta en osaa ottaa negatiivista palautetta vastaan niin kuin pitäisi. Ehkä haluan vain ylistystä töistäni, enkä suvaitse sitä, että joku ei niistä pidäkkään, saati löytävät niistä jotain parannettavaa.

Palautteen saaminen on vain niin ristiriitaista. Näenkö omat työni niin erinomaisina, melkein täydellisinä, etten halua parannusehdotuksia, negatiivisia kommentteja. Kirjoittamisessa haluan olla paras, kirjoittaa paremmin kuin kukaan muu. Toisaalta kuitenkin jääminen täysin ilman palautetta on vielä pahempaa kuin negatiivinen sellainen. Silloinhan työ ei ole koskettanut millään tavalla.

Laitoin Aukea.net:iin ensimmäistä kertaa runoni. Eikä se saanut ylistystä, päinvastoin. Tiedän kyllä, että muiden töitä kommentoivat ovat harrastajia yhtälailla, kuten minäkin. He edustavat vain omaa mielipidettään, ei sen enempää. Ensimmäinen ajatus oli, että koko paikka on ihan hanurista, minua ei ymmärretä. Mutta näin muutaman päivän pohdittuani saamiani kommentteja, ne ehkä ovat ihan kohdallaan. Onko minun vain vaikea hyväksyä sitä, että ehkä aihe oli vähän liian käytetty, kaikki ainekset runossa ovat jo liian moneen kertaan kirjoitettu. Vaikka kokonaisuus on eheä, siitä ei ehkä saakkaan mitään uutta.

Olen miettinyt tätä negatiivisen, vai olisiko se enemmän rakentavan, palautteen saamista ja vastaanottamista. Onko se minulle sen takia niin vaikeaa, että itselleni on hyvin vaikeaa arvostella muiden töitä. En osaa antaa negatiivista palautetta, vaan mielummin etsin jokaisesta jotain hyvää ja kommentoin sitä. Näin ollen omalla kohdallani on sitten ehkä pienoinen järkytys, etteivät muut teekkään samoin.

Pitäisi kai osata katsoa kritiikkiä puolueettomasti. Miettiä onko palautteessa jotain perää, olisiko sittenkin jotain parannettavaa. Vaikka olisin kuinka hyvä tahansa kirjoittamaan, aina on varaa kehittyä. Jos tunnen, että työni on valmis sellaisenaan, eikä parane muutoksilla, ei sitä tarvitse myöskään muiden mielipiteiden takia lähteä muuttamaan.

Vielä kun muistaisi tämän kaiken. Pystyisi olla ottamatta kaikkea niin henkilökohtaisesti. Pitäisi vain paksuntaa nahkaansa kestämään vähän enemmän.

Ehkä minä kehityn tässäkin suhteessa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun annoin työni muiden arvosteltavaksi, sitten kouluaikojen. Kaikki uusi taitaa olla aina hankalaa.