En oikeasti ole koskaan uskonut sellaisia olevan, tai ehkä olen uskonut, mutta en ole ajatellut sellaisen osuvan kohdalle. Mutta osuipas sitten kuitenkin.

Kirjallisuuspiirimme vetäjä meni naimisiin lauantaina ja meidät piiriläiset oli kutsuttu mukaan juhlistamaan suurta päivää ja melkein täydellä kokoonpanolla siellä olimmekin edustamassa. Oli muuten ihana nähdä piiriläisiä vapaallakin ja tutustua näin uutena jäsenenä heihin vähän paremmin. Jatkoille menimme vielä läheiseen tunnelmalliseen kahvilaan muutamalle ja aika vierähtikin mukavasti hyvässä seurassa.

Se sielunkumppanuus sitten ilmeni kotimatkalla. Yhden piiriläisen kanssa kävelimme bussipysäkille ja juttelimme piiristä ja kirjoista ja kaikesta aihetta sivuavasta. Kunnes alkoi ilmetä, että toinenhan on aivan samanlainen. Niin samoja piirteitä, että olisin voinut kuvitella keskustelevani vanhemman itseni kanssa ja hänella päinvastoin. Ikuinen kirjojen ostelu, usean kirjan lukeminen samaan aikaan, on aina mielialasta kiinni mihin kirjaan tarttuu. Siis aivan kaikki.

Sielunkummpanin löydyttyä ei ikäeroa huomannut. Se, että välillämme on 20 vuotta, ei ollut este, päinvastoin. Olisin voinut halata häntä erotessamme ja sanoa, että olipas ihanaa että löydyit vihdoin ja viimein.