Olen se suuri vitsailun kohde perhepiirissäni muuttamisen suhteen, tai siis meidän perhe nykyään.

Minä, joka en pidä muutoksista, rakastan muuttamista. Se on aika koomista, ironista.

En ole kiintynyt yhteenkään tähän astisista kodeistani. Yhteenkään en ole kaivannut takaisin, en hetkeäkään. Viimeisten kuuden vuoden aikana olen asunut kuudessa eri asunnossa, se on aika tiivis tahti se. Lyhyin väli muuttamisessa on ollut 8kk. Kuulen siitä vieläkin..

Olen miettinyt tätä outouttani tässä jonkin aikaa ja olen ehkä paikallistanut sen aiheuttajan. Kun olen jumissa oman elämäni kanssa, ja tuntuu, että koko elämä on täynnä ongelmia, muutan tai tahdon muuttaa. Ehkä muuttaessani kuvitelen pystyväni aloittamaan kaiken alusta, olemaan joku muu. Tähänkin asti vain ongelmani ja pakenemani asiat ovat seuranneet mukana, eivätkä ne muutu miksikään ennen kuin käsittelen ne, teen niille jotain.

No, nykyisessä asunnossa on vähän liikaa ongelmia (terveydellisiä sellaisia), joten tällä kertaa muutolle on oikea syy. Muissa ei sitten pahemmin.

Muutan, koska toivon siinä samalla muuttuvani. Harmi, ettei se toimi.