Se ei loppujen lopuksi ole kovinkaan yksinkertaista. Ottaa hetkestä kiinni, elää juuri sitä hetkeä siinä juuri ja nyt.

Varsinkaan tällaiselle pyryharakalle kuin minä. Koska vähän väliä elän enemmän tulevaisuudessa, kuvitelmissani kuin todellisessa maailmassa. Mietin, millaista elämä on kun olen opiskelemassa (huomatkaa optimistisuuteni..), kun lapset ovat isompia, kun meillä on omakotitalo, kun sitä ja sitä...lista on loputon.

On vaikeaa unohtaa kaikki tuo ja elää juuri sitä hetkeä. Keskittyä siihen, mitä on juuri nyt käsissä. No, pitäähän sitä tottakai välillä suunnitella myös tulevaa, mutta tajuatte kai pointin. On ollut vaikeaa unohtaa se omakotitalo hetkeksi aikaa, kun ei ole realistista ottaa lainaa niin kauan kun minä olen opiskelijana. On ollut vaikeaa olla miettimättä vähän väliä niitä aikoja, kun pojat ovat vanhempia, millaista sitten on.

Mutta on ollut ihanaa myös keskittyä vaihteen vuoksi nykyhetkeen. Nauttia lapsista juuri tuon ikäisinä kuin ovat. Lukea pääsykokeisiin ja keskittyä vain siihen. Päättää, että pysytään vuokra-asumisessa vielä monta vuotta, jos lottovoitto ei osu kohdalle.

Niinhän sitä sanotaan, ettei saa haikailla menneisyyteen, suunnitella liikaa tulevaa, vaan pitäisi keskittyä nykyhetkeen. Se on fiksusti sanottu se.