Istun pöydän ääressä, kaikilla muillakin paikoilla istuu joku. Edessämme on kahvikupit, muilla tavalliset pienet valkoiset kupit, minulla iso värikäs Tikru-mukini, joka on kolminkertainen muiden kuppeihin verrattuna. Kahvia kaadettaessa minun mukini kaadetaan täyteen ja muut jäävät sen vuoksi kokonaan ilman. On minun syytäni, että muut eivät saaneet kahvia ollenkaan.

Hmmm. Kanssaistujillani ei ollut kasvoja, heillä ei siis ole merkitystä unen merkityksen kannalta. Tikru-mukini viittaa tänne kotiin. Selitys on aika yksinkertainen loppujen lopuksi. Olen ollut tähän asti väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisestikin ja mies on joutunut tekemään paljon enemmän kotitöitä, heräämään öisin lasten itkiessä, masennukseni ja ikuisen väsymykseni takia. Nyt tilanne on kohdallani kuitenkin helpottunut ja olen kunnossa vähitellen, mutta olen huomannut käyttäväni tilannetta edelleen hyväkseni ja luistanut velvollisuuksistani. Olen rohmunnut itselleni lepoa ja laskottelua, mieheni jäädessä kokonaan ilman. Ei, en tarkoita, että minun pitäisi ryhtyä marttyyriäidiksi ja -vaimoksi taas, mutta tämäkään tilanne ei ole reilu, varsinkaan miehelleni. Tiedän, että jaksan, mutta en halua jaksaa koska niin pääsisin helpommalla.

Onneksi näen tämänkaltaisia unia, niin tiedän missä mennään..