Elämäni raskain vuosi luultavimmin. Olen ollut väsyneempi kuin koskaan, olin myös todella lähellä synnytyksen jälkeistä masennusta. Arki kahden lapsen kanssa on ollut erittäin raskasta, mutta myös antoisaa.

Olen joutunut pettymään moneen ihmiseen, niin paljon, etten pitkään aikaan uskalla taas avata sisintäni kenellekkään. Olen kuitenkin löytänyt lähelleni ne itselleni tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset, monien mutkien kautta.

Olen ollut todella hukassa itseni kanssa, mutta myös löytänyt sen punaisen langan ja saanut siitä otteen. Olen aloittanut matkan omaan itseeni ja sillä tiellä tulen olemaan vielä pitkään. Olen ollut epätietoinen omista valinnoistani ja päätöksistäni, mutta näillä näkymin olen tehnyt oikeita valintoja.

Olen löytänyt taas kirjoittamisen palon, mistä olen enemmän kuin onnellinen. Nyt en osaa enää kuvitella elämääni ilman kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista niin paljon, että tahtoisin tehdä sitä työkseni.

Jos tulevalle vuodelle pitää tehdä lupauksia, teen niitä muutaman.
  1. Keskityn itseeni. Etsin oman minäni sieltä jostain, tahdon tietää kuka olen.
  2. Kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan. Yritän kehittää itseäni kirjoittajana.
  3. Yritän olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä.
Kirsti Ellilän innoittamana uuden vuoden kunniaksi runo hakusanoista, joilla tänne blogiini on eksytty joulukuussa..

Minä olen.
Tarvitsen aikaa,
ollakseni Minä isona.

Mitä minä tekisin työkseni?
En tiedä.

Identiteettikriisi,
en tiedä, kuka minä olen.
 
Todellinen ystävä,
erakko.
Minä olen.


Näihin sanoihin voinkin päättää tänään.

Hyvää tulevaa vuotta 2006 kaikille blogini lukijoille.

(Siihen liittyen teen vielä yhden uuden vuoden lupauksen, sillä lupaan kommentoida seuraamiani blogeja tästä eteenpäin..)