Kapinoin nykyajan tapoja ja toimintoja vastaan. Kapinoin sitä vastaan, että nykyään ihannoidaan vain nuoruutta, kauneutta ja tuottavuutta. Kiire, ympärivuorokautinen työnteko ja uraputki ovat nykyajan avainsanoja kaikessa karuudessaan.

Mihin on kadonnut se rauhallinen yhdessä olo perheen kesken. Se, että työt jätetään työpaikalle, eikä niitä tehdä vielä kotonakin. Miksi rentoutumisen tilalla on stressi, vanhemmuuden ja perheen tilalla kaksi uraohjusta, joilla ei ole aikaa lapsilleen.

Miksi nykypäivänä ei arvosteta kotiäitiyttä? Miksi ei arvosteta sitä, että kaikki eivät haluakkaan keskittyä uran luomiseen ja mammonan tienaamiseen. Olenko sosiaalipummi, kun en tahdo laittaa lapsiani hoitoon, jotta voisin mennä itse töihin tai opiskelemaan. Se, että elän tuilla kasvattaakseni lapseni kotona, tekee minusta sosiaalipummin monen mielestä. On melkoisen kaksijakoista, että itse pääministerikin kannustaa hankkimaan lisää lapsia ja nuorempana kuin mitä keskimäärin nykyään. Milläs perustat perheen, kun yhteiskunta ei tue siinä tippaakaan. Jos valittavana on työnteko ja tienaaminen tai tippuminen minimituille köyhyysrajan tuntumaan, moni valitsee uran. Vain muutama on kaltaiseni kaistapää ja hankki lapset kun tuntui siltä. Ei työpaikkaa tiedossakaan.

Kapinoin sitä iänikuista kiirettä vastaan, mikä nykyään vallitsee. Koko ajan pitäisi olla jos jonkinlaista ohjelmaa ja harrastusta, kalenteri täynnä menoja. Siinä yksi syy sille, miksi olen sosiaalipummi (huomatkaa sarkastinen äänensävyni..), minä en tahdo luovuttaa nykyisestä rauhasta ja kiireettömyydestä.

En kiellä sitä, etteikö tasaisin väliajoin pääkoppa alkaisi sauhuta ja mieli tekisi olla kaikkialla muualla paitsi kotiäitinä. Mutta silti en tahdo luopua tästä kaikesta. Olen aina ollut vastarannan kiiski, niin tässäkin asiassa. Pysyn kotiäitinä, koska niin ei kai kuuluisi olla ;o) Ja koska en tahdo lapsieni joutuvan vieraille hoitoon vielä hetkeen aikaan.

Kaipaan ympärilleni sitä vanhanajan sukupolvien yhteistyötä ja yhdessäoloa. Se, että asuttiin samassa pihapiirissä isovanhempien kanssa, kaikki katsoivat lasten perään ja sukupolvien välillä oli yhteys. Isovanhemmat antoivat neuvoja ja apua lastenhoidossa ja sitä arvokasta tarinointia menneisyydestä.

Ja tuohon kapinointiin vielä palatakseni. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi olla niin kamalan tuottavia. Minulla on ainakin kädet täynnä työtä kasvattaessani lapseni kunnon kansalaisiksi, missä välissä minä edes töissä kävisin ;o) Sen takia pitäisi saada työ, jota tehdä kotoa käsin..

Anteeksi ehkä hieman sekava teksti. Tarkoitus ei myöskään ollut leimata ketään huonoksi vanhemmaksi tai korottaa itseäni vanhempana yli muiden. Enkä halua sanoa, että jos joku on valinnut toisin kuin minä, olisi tehnyt väärän valinnan. Se valinta sopii hänelle, tämä minulle.

Apua. Taas aloin pyytelemään anteeksi sanojani ja mielipiteitäni. Pitäisi lopettaa moinen.