Ensimmäinen deadline lähestyy ja toinen jutuista valmistuu nähtävästi vasta tuli hännän alla. Mutta eikö ne parhaat jutut aina synny pienen paineen alaisena? Lehtityöskentely, varsinkin ilman koulutusta, on ollut tähänkin asti varsin mielenkiintoista ja toivon sen jatkuvan ensi vuonna samaan malliin. Koko ajan oppii lisää uutta ja löytää uusia ulottuvuuksia myös itsestään.

Loppusyksy taidetapahtuman jälkeen on ollut hiljaiselon aikaa kirjoittamisen puolella. Olen ollut väsynyt ja matkannut taas muutaman otteeseen menneisyyteeni ja käynyt läpi asoita eteenpäin muutaman askeleen verran. Silloin olen kääntyneenä sisäänpäin, olen itsekäs ja olen maailman napa. Taustoillani suotakoon se myös minulle. Toinen lehtijutuista on myös hyvin henkilökohtainen ja se kai aiheuttikin omalta osaltaan aikamatkan taaksepäin, se on vain kumma kuinka kauan niitä tunteita nousee sieltä pintaan ja olisi vihdoinkin vapaa kaikesta siitä, mikä sieltä roikkuu vielä mukana.

Mitä toivoisin uuden vuoden tuovan tullessaan?
Jatkoa lehdessä työskentelylle, lisää uuden oppimista.
Jatkoa yhdistyksen hommien parissa puurtamiselle ja sen lehden päätoimittajuudelle.
Sen yhden ison projektin loppuun saattaminen ja sitten vain jään malttamattomana odottamaan. Se on se minkä synnytystuskia tässä poden, mutta kun olen riippuvainen vielä muutamasta erinäisestä tahosta ennen kuin se on valmis käsiini ja maailmalle.

Mennyt vuosi oli raskas, mutta täynnä myös ihania onnistumisia, vastoinkäymisiä ja paljon uutta. Päivääkään en kaiketi vaihtaisi pois.