Minä ja kirjoittaminen.

Olen kirjoittanut aina, niin kauan kuin muistan. Olen aina ilmaissut itseäni paljon paremmin kirjallisesti kuin suullisesti. Omat tunteeni saan paljon paremmin ilmaistua kirjoittamalla, puhuminen on aina ollut vaikeaa.

Teini-iässä kirjoitin paljon runoja ja purin ahdistustani päiväkirjoihin, joita täyttyi monenmonta vuoden aikana. Sitten lukioaikana kaikki hiipui, en kirjoittanut mitään muuta kuin pakolliset koulujutut. Ehkä juuri sen takia, aika ajoin pieni ahdistus ja tietämättömyys nousivat pintaan, oli liian paljon ajatuksia ja tunteita, jotka olisi pitänyt saada purkaa, mutta en suostunut kirjoittamaan.

Häpesin ennen kirjoittamistani. Mielestäni oli noloa, että erityistaitoni oli kirjoittaminen, runojen kirjoittaminen. Kuinka mielummin silloin olisin halunnut osata piirtää, olla taitava sillä saralla. Kuinka hölmöltä tuo kaikki kuulostaa nyt.

Sitä jotenkin osaa arvostaa omia taitojaa hieman eri tavalla nykyään. Osaan olla ylpeä siitä, että osaan kirjoittaa. Rakastan runojani ja niiden kirjoittamista, ja olen oikeasti ylpeä niistä. Aloitin taas myös päiväkirjan kirjoittamisen. Kuinka helpottavaa se on ollut purkaa omia, välillä hölmöjäkin, ajatuksia ylös. Lukea niitä sitten taas jälkeenpäin.

Ajattelin mennä ensi vuonna työväenopistoon jollekkin kirjoittamiskurssillle. Tahdon nähdä, kiinnostaako se minua niin paljon, että tekisin sitä työkseni, vai onko tämä vain hyvin hyvin rakas harrastus.

Olen miettinyt nimittäin tulevaisuuttani paljon. Haluaisin tietää, mikä minusta tulee isona. Hankinko "oikean" ammatin ja kirjoitan vain omaksi ilokseni? Vai lähtisinkö opiskelemaan toimittajaksi tms.?

Unelmani kirjoittamisen saralla?
Julkaista runokokoelma. Kirjoittaa romaani. Olisi unelmieni täyttymys, jos minusta tulisi kirjailija, voisin elättää itseni kirjoittamalla. Elämässä pitää olla unelmia, joita tavoitella. Muuten tästä kaikesta katoaa mielekkyys.

Onko aivan kamalan kuuloista jos sanon, että kun kynä liitää paperilla ja sormeni näpyttelevät tekstiä word-tiedostoon, silloin tunnen eläväni. Olevani oma itseni.