Käteni kertovat minusta kaiken, mutta jättävät kertomatta kaiken.
Ne kertovan minun olevan naimisissa. Ne kertovat minun olevan äiti. Pesen, tiskaan, pyyhkin ja jynssään. Sen käteni kertovat kaikelle maailmalle, tahdoin sitä tai en. Kertomatta jää se, että iltaisin silitän nukkuvien lapsieni hiuksia ja kuiskaan pienen rukouksen. Ristin käteni ja otan yhteyden minua suurempaan. Käteni ottavat kirjan hyllystä ja sivelevät sen sivua hellästi, kuin lapsen hiuksia. Ne kääntävät jokaisen sivun kuin haurasta paperia. Käteni asettuvat näppäimistölle ja antavat ajatuksille väylän purkautua. Käteni nostavat kun lapseni kaatuvat maahan, ne tukevat myös ensiaskelissa. Käteni sivelevät rakastettuni vartalon kaaria, sen jokaista sopukkaa. Käteni tahtoisivat aina olla hellät, mutta joskus ne tahtoisivat nousta lyömään ja rankaisemaan. Käteni ovat hallinnassani, vaikka en sitä aina tahtoisikaan. Niin paljon ne jättävät kertomatta. Ne antavat mielikuvitukselle tilaa, kerro minulle käsieni perustella millainen olen. Huomaat, ettet tiedä minusta mitään.